Lisätietoa Benistä

Ben valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin Yliopistosta vuonna 1979. Sen jälkeen hän toimi pari vuotta terveyskeskuslääkärinä Lapissa, Inari-Utsjoen terveyskeskuksessa. Vuonna 1982 hän aloitti erikoistumisensa psykiatriaan palvellen mm. Espoon mielenterveystoimistossa, Lastenlinnan sairaalan lastenpsykiatrian poliklinikalla ja Helsingin yliopistollisen keskussairaalan psykiatrian klinikan eri osastoilla. Erikoislääkärin pätevyys hänelle myönnettiin vuonna 1986. Erikoistumiskoulutuksensa aikana Ben opiskeli psykoterapiaa, perheterapiaa ja lyhytterapiaa. Valvira (silloin nimeltään Terveydenhuollon oikeusturvakeskus) myönsi hänelle erityistason psykoterapeutin pätevyyden vuonna 1995 ja myöhemmin, vuonna 2007 ns. vaativan erityistason psykoterapeutin pätevyyden.

Ben on ollut kiinnostunut psykiatriasta ja psykologiasta jo nuorena. Lääketiedettä opiskellessaan hän osallistui brasilialaisen psykologin Leo Matoksen hahmoterapiaseminaareihin. Kesällä 1977 hän matkusti Kaliforniassa sijaitsevaan Esalen instituuttiin, missä vietti kuukauden tutustuen erilaisiin uusiin psykoterapiamuotoihin. Opiskelunsa lomassa Ben on työskennellyt hoitajana lastenpsykiatrisilla osastoilla ja kandilääkärinä Hesperian sairaalan naisten suljetulla osastolla sekä Helsingissä sijainneessa yksityisessä Sanervan sairaalassa. Ben on toimi opiskelun ohella myös lääketieteen opiskelijoiden lehden, Medisiinarin toimittajana, toimitussihteerinä ja päätoimittajana.

Päätettyään erikoistua psykiatriaan Benillä oli tarkoitus hankkia itselleen psykoanalyytikon pätevyys. Hän hakeutui sitä varten 80-luvun alussa omakohtaiseen psykoanalyyttiseen koulutusterapiaan, jossa hän kävi vuoden verran siirtyen sitten Henrik Carpelanin ohjaamaan psykoanalyyttiseen ryhmään (1982-1984). Näinä vuosina Benin työnohjaajana toimi psykiatrian erikoislääkäri, Therapeia-säätiön psykoanalyytikko Esko Orma.

Benin kiinnostus uudempia psykoterapiamenetelmiä kohtaan, erityisesti perhe- ja lyhytterapiaa kohtaan, saivat hänet kuitenkin muuttamaan suuntaa. Hän matkusti vuonna 1984 Italiaan, Milanoon, missä hän osallistui systeemisen terapian kehittäjien, Luigi Boscolon ja Gianfranco Ceccinin kahden viikon intensiivikurssille. Hän alkoi soveltaa työssään perheterapeuttista hoitomenetelmiä, hakeutui Suomen mielenterveysseuran järjestämään perheterapiakoulutukseen (1984-1986) ja toimi seuran julkaiseman Perheterapialehden ensimmäisenä päätoimittajana (1984-1988).

Vuonna 1984 Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) silloinen ohjelmapäällikkö Toivo Rönkä pyysi Beniä kouluttajaksi Tapani Aholan rinnalle liiton järjestämään lyhytterapeuttisten menetelmien koulutusohjelmaan. Useita vuosia jatkunut yhteistyö Tapanin ja MLL:n kanssa sai Benin kiinnostumaan entistä enemmän perhe- ja lyhytterapiasta, erityisesti koulukunnasta, josta käytetään nimitystä ratkaisukeskeinen terapia.

Ben ja Tapani perustivat vuonna 1985 yhteisen yrityksen, joka sai nimekseen Lyhytterapiainstituutti Oy:n (LTI). Sen puitteissa Ben on toiminut ja toimii edelleen mm. kouluttajana, opettajana, työnohjaajana, kustantajana, luennoitsijana, tv- ja radio-ohjelman isäntänä. Ben on kirjoittanut parisen kymmentä kirjaa, joista monet on käännetty useille eri kielille. Ben kouluttaa paitsi Suomessa usein myös maamme rajojen ulkopuolella. Yhdessä työtoverinsa Tapani Aholan kanssa Ben on kehittänyt erilaisia ratkaisukeskeisiä menetelmiä, joista tunnetuimpia ovat lasten ja nuorten ongelmaratkaisumenetelmät Muksuoppi ja Vastuun portaat, ratkaisukeskeinen valmennusmenetelmä Reteaming sekä työyhteisöjen kehittämisohjelmat Cooperation ja Tuplatähti.