Miten selviät haukuista kunnialla

Oletko koskaan joutunut rajun arvostelun kohteeksi? Onko sinut joskus haukuttu pystyyn? Jos on niin miten sinä siinä tilanteessa reagoit? Menitkö hiljaiseksi vai aloitko puolustautua? Vai kävitkö armottomasti arvostelijasi kimppuun soveltaen vanhaa viisautta jonka mukaan hyökkäys on paras puolustus? Vai keksitkö kenties vierittää syyn jonkun kolmannen ihmisen hartioille?

Tuskin on olemassa ikävämpää kokemusta kuin haukutuksi tuleminen. Jos haukkuja on tuntematon ihminen, voit ehkä suhtautua asiaan kevyesti, mutta jos kyseessä on ihminen, joka merkitsee sinulle jotakin, jonka arvostus on hyvinvointisi kannalta tärkeätä, niin tilanne on mitä hankalin. Kaikkein kurjinta on joutua arvostelun kohteeksi, tulla haukutuksi muiden sinulle merkityksellisten ihmisen läsnäollessa. Se on noloa, kiusallista ja häpeällistä.

Kun ihminen joutuu arvostelun kohteeksi, hän alkaa yleensä spontaanisti puolustaa itseään. Kuvitellaan, että olet lukenut tämän blogin ja sanot sitten sopivan tilaisuuden tullen minulle – päin naamaa ja kaiken lisäksi minulle tärkeiden ihmisten läsnäollessa – että blogin teksti on läpeensä roskaa, että siinä ei ole mitään uutta, että teksti on naivia ja esimerkit tyhmiä. Miten minä reagoisin?

Tilanne olisi minulle hyvin nolo. Jos minä pelkäisin, että olisi olemassa riski, että sinun puheenvuorosi seurauksena monet minun arvostamani ja minulle tärkeät ihmiset alkaisivat ajattelisivat kuten sinä, niin minä olisin hätää kärsimässä sillä niin en soisi käyvän. Vaikka kuinka hyvin teoriassa tiedän, miten kritiikkiin kannattaisi periaatteessa suhtautua, voi hyvinkin olla ettei se minulta onnistuisi. En ehkä malttaisikaan kuunnella sinun näkökulmaasi, niin kuin pitäisi, vaan saattaisin hyvinkin käydä vastahyökkäykseen. Kun en tunne sinua ennestään, en keksisi ehkä muuta kuin väittää että et ole lukenut kirjaa tai että et ole ymmärtänyt sitä. Voisin myös äkkiä yrittää saada selville sinun näkemyksesi näistä asioista voidakseni sitten haukkua vastavuoroisesti sinun ajatuksiasi hölmöiksi tai vääriksi.

Kritiikin vastaanottaminen on vaikeata. Moni meistä on oppinut ottamaan kritiikkiä vastaan kun se tulee asiakkailta, mutta kun kritiikki tulee joltakulta läheiseltä ihmiseltä kuten perheenjäseneltä, työtoverilta, opettajalta tai esimieheltä, useimmat meistä ovat vastaanottajina nollaluokalla. Tavallisimmat virheet, joihin ihmiset kritiikkiä vastaanottaessaan sortuvat ovat puolustautuminen ja kritiikin esittäjän arvosteleminen.

Puolustautuminen on luonnollinen reaktio kritiikkiin. Ongelmalliseksi sen tekee ajoitus. Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus puolustautua kun häntä kritisoidaan, mutta puolustuksen puheenvuorolla on oma luonnollinen paikkansa kritiikkinäytelmässä ja se on pikemminkin näytelmän lopussa kuin sen alussa. Olin kerran tilanteessa jossa minua arvosteltiin rajuin sanankääntein. Koin että arvostelu oli epäoikeudenmukaista ja olin aikeissa alkaa puolustautua. Olin kuitenkin juuri niihin aikoihin tutkinut kritiikin vastaanottamista, joten hoksasin kysyä kohteliaasti: “Saanko selittää?”. “Et vielä,” oli vastaus jonka sain. Minä jatkoin kuuntelemista ja säästin selitykseni myöhempään. Tuo vastaus, “Et vielä!”, syöpyi mieleeni muistuttamaan siitä, että kritiikkiä esittävän ihmisen on koettava, että hän tulee kuulluksi ennen kuin hän on valmis kuuntelemaan puolustuksen puheenvuoron.

Tietokonemaailmassa ihmiset asiakkaat soittavat usein tietokoneiden toimittajille ja valittavat että laite ei toimi niin kuin sen pitäisi. Tuotetuen asiantuntijalle saattaa pian selvitä, että asiakaan ongelma johtuu siitä, tämä ei ole vaivautunut lukemaan laitteen mukana toimitettua manuaalia, jossa selvästi sanotaan, miten tulee toimia, jotta kyseiseltä ongelmalta vältytään. Tällaisessa tilanteessa tuotetuen asiantuntijalle tulee helposti halu sanoa suorat sanat soittajalle, mutta sen sijaan hän lausuu mielessään lyhenteen “RTFM” (read the fucking manual), kiittää soittajaa soitosta ja ryhtyy tarjoamaan apuaan. Silloinkin kun asiakaspalvelijalla on omasta mielestään hyvä syy haukkua asiakas, hän ei tee sitä tee. On parempi, että asiakas itse huomaa olleensa väärässä. Asiakas pysyy uskollisena ja viime kädessä kaikki osapuolet voittavat.

Oikeaoppinen kritiikin vastaanottaminen toimii siten, että kritiikin esittäjälle tulee sellainen tunne että hänet otetaan vakavasti, että hänen näkemyksiään halutaan kuulla ja että hänen kantansa ymmärretään. Parasta kritiikin esittäjän kannalta olisi, että hänelle jää kritiikin esittämisen jälkeen se olo, että hänen kritiikistään oli jotakin hyötyä sille tai niille ihmisille, joihin kritiikki oli kohdistettu.

Tähän tavoitteeseen pääset parhaiten kun

1) kuuntelet kärsivällisesti sinuun kohdistetun kritiikin

2) kiität kritiikin esittäjää siitä, että hän on tuonut kritiikkinsä esille,

3) ilmaiset ymmärtäväsi kritiikin esittäjän näkemyksen ja

4) neuvottelet siitä, miten asioita voitaisiin muuttaa tai kehittää kritiikin johdosta.

Kritiikin kuunteleminen ei ole kenellekään helppoa, mutta se on taito jota voi harjoitella ja jossa voi kehittyä paremmaksi. Kun sinua seuraavan kerran arvostellaan (syyttä tai syyttä suotta), sulje kännykkäsi, pyydä asianomaista istumaan alas tai tee jotakin muuta vastaavaa ilmaistaksesi, että olet halukas kuulemaan sen mitä kritiikin esittäjällä on sanottavanaan. Rohkaise arvostelijaa puhumaan. Sano vaikka: “Kerro”, “Hyvä kun sanot” tai muuta vastaavaa. Anna arvostelun esittäjällä tunne, että olet oikeasti kiinnostunut siitä mitä hän haluaa sinulle sanoa (vaikka se mitä hän sanoisi olisi sinusta vielä tässä vaiheessa silkkaa puppua). Ajattele mielessäsi, että siitä on sinulle paljon hyötyä, jos jaksat kuunnella ja pidättäytyä puolustautumistarpeestasi. Jos onnistut saamaan arvostelun esittäjän tuntemaan että olet vilpittömästi kiinnostunut kuulemaan hänen näkökantansa, hän rauhoittuu ja keskustelusta voi hyvinkin tulla hedelmällinen. Mitä kiukkuisempi arvostelun esittäjä on, sitä suurempi on hänen tarpeensa tulla kuulluksi.

Englanninkielessä usein tällaisessa tilanteessa sanontaa: I hear you. Siinä tiivistyy kritiikin vastaanottamisen ensimmäinen sääntö: minä kuulen ja haluan kuulla sinua.
Se että asianomainen esittää kritiikkinsä nyt suoraan sinulle on luottamuksenosoitus. Sen sijaan, että hän esittää kritiikkinsä sinulle, hän olisi voinut kritisoida sinua selkäsi takana (tai jatkaa sinun kritisoimistasi selkäsi takana). Se olisi sinun kannaltasi epäedullisempi vaihtoehto, sillä juoruihin on paljon vaikeampi puuttua kuin kohdistettuun kritiikkiin. Kritiikin esittäjä ansaitsee kiitoksen siitä, että hän esittää kritiikkinsä sinulle. Voit sanoa: “Arvostan sitä että otit tämän asian puheeksi kanssani,” “Sain kuulla että tämä asia on kiusannut sinua ja arvostan sitä että tulit puhumaan siitä kanssani suoraan,” “Kiitos että otit puheeksi,” “Hyvä että otit puheeksi,” “Arvostan rehellisyyttäsi,” tai jotakin muuta vastaavaa.

Mutta kuunteleminen ja kiittäminen ei riitä. Kritiikin esittäjä ei tyydyty pelkästään sillä, että häntä kuunnellaan ja häntä kiitetään kohteliaasti siitä että hän sanoo sen mikä häntä. Sinä et halua, että hän ajattelee mielessään kritiikin esittämisen jälkeen: “Kyllähän se kuunteli minua, mutta ei se kyllä tajunnut mitä minä yritin selittää.” Paitsi että kuuntelet kritiikin esittäjää sinun tulee jollakin tavalla viestittää hänelle, että ymmärrät hänen näkökantansa. Ja jos se ei ole mahdollista, niin ainakin yrität ymmärtää häntä. Vähin mitä voit tehdä on sanoa jotakin sellaista kuin: “Luulen että ymmärrän sinua,” tai “Minun pitää miettiä sitä mitä sinä sanot.” Vielä parempi on jos voit toistaa kritiikin keskeiset kohdat ja sanoa jotakin sellaista kuin: “Olenko ymmärtänyt oikein, että tämä on se on asia joka sinua harmittaa?” tai “Ymmärrän, et sinua kiusaa se asia, mutta voitko vielä sanoa, miten se asia sinun mielestäsi pitäisi hoitaa?” Rakentavalle kritiikille on luonteenomaista, että siinä arvostelun lisäksi esitetään myös ehdotus siitä miten asiat voisit hoitaa paremmin. Sinä voit auttaa kritiikin esittäjää esittämään kritiikkinsä rakentavammin rohkaisemalla häntä kertomaan oman käsityksensä siitä, miten asiat pitäisi hänen mielestään hoitaa ja kuuntelemalla kiinnostuneena hänen ehdotuksiaan (vaikka ne olisivatkin sinusta kelvottomia).

Mutta kuunteleminen, kiittäminen ja ymmärtäminenkään eivät yksin riitä. Jotta kritiikkinäytelmä päättyisi onnellisesti, kritiikin esittäjälle pitää jäädä sellainen tunne, että hänen kritiikistään on hyötyä. Kukaan ei halua olla tyhjän valittaja. Jos minä näen sen vaivan, että valitan ja nostan metelin jostakin asiasta, joka mielestäni on epäkohta, haluan kuulla, että minun valituksestani on ollut jotakin hyötyä. Haluan kuulla, että siitä on seurannut jotakin. Sen ansiosta on jotakin on muutettu tai parannettu niin että maailmasta on tullut edes piirun verran parempi paikka. Kritisoiminen on ikävää eikä kukaan halua ehdoin tahdoin kritisoida toisia ihmisiä. Kritisoimisestahan tulee ihmisille paha mieli. Kritiikkinäytelmä sulkeutuu vasta siinä vaiheessa kun kritiikin esittäjä saa kuulla, että hänen kritiikistään on ollut hyötyä. Se hänelle synninpäästö, joka vakuuttaa hänet siitä, että hän ei ole tyhjän valittaja vaan että hän on ollut oikealla ja tärkeällä asialla.

Jos siis olet edelleenkin sitä mieltä että tämä kirja on pelkää roskaa, niin minä olen vilpittömästi kiinnostunut näkemyksestäsi. Oikeastaan haluan kiittää sinua siitä, että puhut asiasta minulle suoraan, sillä koen sinut reiluksi. Tarjoat minulle mahdollisuuden keskustella sinun kanssasi ja oppia jotakin siitä, miten sinä näet nämä asiat. Pyydän sinua selittämään tarkemmin mikä erityisesti sinua on tässä kirjassa kiusannut ja mitä ajatuksia sinulla on siitä miten siitä olisi tullut parempi. Otan ideoistasi vaarin, sillä arvelen että et varmasti ole ainoa, joka on lukiessaan ajatellut niin kuin sinä ja yritän mahdollisuuksieni mukaan ottaa näkemyksesi huomioon kun kirjoitan seuraavaa kirjaa tai parantelen tämän kirjan tekstiä mahdollista seuraavaa painosta varten. Kun kiitän sinua vilpittömästi näkemyksistäsi, toivon että huomaat miten paljon arvostan näkemyksiäsi ja erityisesti sitä että vaivauduit niistä minulle näin suoraan ja rehellisesti puhumaan. Jos joskus myöhemmin kohtaamme, toivon, että voin eritellysti kertoa sinulle millä tavoin olen voinut kärkkäästi esittämiäsi näkemyksiäsi hyödyntää työssäni. Sinä ehkä olet siinä vaiheessa pahoillasi siitä, että esitit näkemyksesi niin kärkkäässä muodossa, mutta minä yritän muistaa sanon sinulle: “Ei se mitään. Minäkin esitän joskus näkemykseni aika kärkkäästi. Monta kertaa se on ainoa tapa saada näkemyksensä kuulluksi.”

Kritiikin vastaanottamisen taito on eräs niistä jaloista taidoista, jossa meillä kaikilla on parantamisen varaa. Onneksi kuitenkin elämä yleensä tarjoaa runsain mitoin mahdollisuuksia harjoiteluun!

Takaisin
Back